Turkistarha, Mustasaari, Vassor, 2009

Tämä tarha on saanut Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitolta sertifikaatin merkkinä hyvästä tarhanpidosta. Silti on selvää, että eläimet eivät voi hyvin tällä tarhalla – kameroille tallentui kuvia, joita toivoisi voivansa pitää poikkeuksellisina. Ahtaat häkit, stereotyyppiset pakkoliikkeet, pelokkaat ketut, avoimet haavat ja puuttuvat hännät ovat kuitenkin nyt julkaistujen videoiden perusteella yleisiä Suomen turkistarhoilla. Näitä kaikkia löytyi myös tältä tarhalta.

Eräs punainen kettu juoksi lähes raivokkaalla vauhdilla ympäri häkkiään. Tällaiset pakkoliikkeet kertovat pahoinvoinnista.

Kuvat ja videot tältä ja muilta tämän tutkimuksen sertifioiduilta tarhoilta osoittavat, että tarhaajien sertifikaatit ovat pelkkä markkinointikikka, eikä sertifikaatti merkitse eläinten hyvinvoinnin kannalta mitään.

Tarhaajien liitto on lisännyt tästä tarhasta selityksiä nettisivuilleen. Tarhaajat selittävät kettujen pelokkuutta sillä, että kuvaajat ovat niille vieraita ja että häkkien eteen on pysähdytty kuvaamaan. Tämä on selvää ongelman vähättelyä, ja tarhaajapuoli tietää sen hyvin. Useat tutkimukset ja arviot, mukaan lukien Euroopan komission tieteellisen komitean turkiseläinten hyvinvointia käsittelevä raportti, pitävät kettujen pelokkuutta yhtenä vakavimmista hyvinvointiongelmista turkistarhoilla. Villieläinten pitäminen pienissä häkeissä on eläinten alkeellisenkaan hyvinvoinnin kannalta yksinkertaisesti mahdotonta. Häkkikokojen kasvattaminenkaan ei ole ratkaisu – tutkimuksissa on todettu että tämä vähentää eläinten ihmiskontakteja ja edelleen lisää niiden pelokkuutta. Turkistarhaus on lakkautettava.